Heippa ja hyvää ystävänpäivää jokaikiselle! Mulla kävi mielessä, että tekisin jonkinlaisen ystävänpäivä -postauksen, just ystävyydestä, mutta koska ystävänpäivä on omasta mielestäni niin yliarvostettu, päätin jättää tekemättä. Siispä tahdon vain toivotella teille ihanaa päivää, viettäkää se rakkaittenne parissa. Pari sanaa kuitenkin haluan sanoa.
Mun mielestäni ystävänpäivästä ollaan tehty aivan liian suuri juttu. Ideana se on hieno: juhlitaan läheisten ihmistemme rakkautta. Muistetaan ystäviä, kerrotaan heille kuinka tärkeitä he ovat. Kuitenkin siinä kohtaa, kun porukka itkee sitä, ettei heillä ole poika/tyttöystävää, alkaa ystävänpäivän tarkoitus mielestäni vääristyä. Eikö kuitenkin tärkeintä ole se, että ympärillä on ihmisiä, jotka rakastaa, olivat he sitten ystäviä tai tuttuja? Eikö tärkeintä ole, että on edes joku, josta välittää ja joka välittää takaisin? Joillain ei ole edes tätä. Eikö siis oltaisi kiitollisia siitä, mitä meillä on, eikä murehdittaisi sitä, mitä meillä ei ole? Mä itse olen hurjan onnellinen kaikista niistä ihanista ihmisistä, joita mun elämässäni on, enkä voi kyllin kiittää siitä kaikesta rakkaudesta mitä oon osakseni saanut. Mä tiedän, että aivan varmasti säkin tunnet samoin, sydämessäs, vaikka joskus elämä heittäiskin kuperkeikkaa. Aina on joku, jolle sä merkitset jotain ja joku, joka merkitsee sulle jotain. Siitähän tässä on kyse.
Ollaanhan siis onnellisia siitä, mitä meillä jo on ja keskitytään kiittämään siitä, eikä valittamaan olemattomasta.
Hyvää ystävänpäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti