100 ASIAA #2

Mietiskelin tossa, että mistä aiheesta haluaisin tänään teille kirjoitella ja menin läpi julkaistuja postauksia. Sieltä sitten bongasin mun ensimmäisen osan tätä 100 asiaa -postaussarjaa, johon pääset muuten tästä. Kyseessä on siis ensimmäiset asiat (25 kpl), jotka haluan joskus elämässäni toteuttaa. Sen pidempään epäröimättä.. tässä mä olen kirjoittamassa toista osaa neljästä. Jälleen kerran haastan jokaisen siellä lukevan toteuttamaan tämän haasteen. On muuten aivan ihana miettiä näitä asioita!

Pitemmittä puheitta: tässä tulis 26 - 50 asiaa, jotka haluan suorittaa elämäni aikana.

26. Opi flikki yksin.
27. Handlaa vaatteiden yhdistely.
28. Heittäydy johonkin asiaan täysillä.

29. Lue Hobitti ja Taru sormusten herrasta -kirjat.
30. Lähde vaihto-oppilaaksi.
31. Listaa joka päivä tietyn ajan 10 asiaa, joista olet kiitollinen.

32. Panosta viikon ajan täysillä itseesi.
33. Käy Vaasassa.
34. Näe Foo Fighters livenä.
35. Opettele kokkaamaan jokin uskomattoman herkullinen ruoka.

36. Käy jokaisena päivänä viikossa salilla.
37. Opettele soittamaan kappaleita korvakuulolta.
38. Kisaa akrossa edes (toisen) kerran.

39. Valmenna akrobatiaa.
40. Omista selkeämmät ajatukset siitä, mitä haluat tehdä ammatiksesi.
41. Pärjää lukiossa.

42. Ja saa mahtava ylioppilastodistus.
43. Tutustu eriskummallisiin ihmisiin.
44. Käy enemmän (elokuva)teatterissa.

45. Hanki huonekasvi.
46. Tyhjää vaatekaappi kaikista turhista vaatteista.
47. Ole hyvä roolimalli siskolle.

48. Mene kesäsporttis-leirille.
49. Hulluuttele weekendeillä.
50. Näyttele jossain määrin.

kuvat weheartit

Lehtikaalisipsit ja suklaakakku

Helou ja leppoisaa maanantaita kaikille! Tänään mä ajattelin tehdä ns. my weekend -postauksen, sillä oon saanut napsittua ihan kivasti kuvia. Mä olen ollut torstaista asti kahdestaan mun veljeni kanssa, mikä on ollut jälleen kivaa vaihtelua. Aika lupsakkaa on ollut, mutta niinhän se arki täällä meidän kotona yleensä onkin.. Koko viikko on ollut tosi rauhallinen, niin kotona kuin koulussa. Kuitenkin, sen pitemmittä puheitta, kurkataan mun viikonloppuun. Luvassa on kaksi superherkullista ja helppoa ohjetta, joita kannattaa ehdottomasti kokeilla! Kuvatekstien kera mennään!

Mä kävin lauantaina kaupassa. Mulla tarttui mukaan 180 grammaa maapähkinäsuklaata, jota saa vaan irtokarkkihyllyltä. Pussi täyttyi vain ja ainoastaan niistä, nami!

Siis eikö mulla olekkin aivan upean väriset uudet juoksuhousut?? Nämä on aivan mahtavat, niin mukavuudeltaan kuin ulkonäöltään! Mä löysin nuo kuudella eurolla kirpparilta... Miettikää nyt! SOCin urheilubökät vaan kuus euroa. Huippulöytö!

Mä saan tällä hetkellä tommoisen tynkäletin, kun hiukset ovat nykyään lyhyemmät. Siili taas alkaa kasvaa, jippii, menee jo korvan taakse! Taitaa kasvaa kesäksi tasapituiset hiukset. Thumbs up!

Lehtikaalisipsit

- 200 g lehtikaalia
- 2 rkl öljyä
- 1 rkl suolaa

1. Revi lehtikaalit kannasta irti ja pienemmiksi palasiksi. Muista, että ne kutistuvat uunissa, joten älä pieni niitä liikaa!
2. Sekoita lehtikaali ja öljy kulhossa (kahdessa erässä).
3. Levitä lehdet pellillä ja ripottele päälle suolaa.
4. "Paista" 150 asteisessa uunnissa noin 15 minuuttia. Käännä ja paista, kunnes mieluisasi rapeita.

Nämä oli todella helppo tehdä! Aluksi en näistä hirveästi pitänyt, mutta seuraavana päivänä söin kaikki aivan ahmien. Suola kivasti ns. imeytyy noihin, joten ovat parempia kuin sipsit. Ihanan rapeita!

Käytiin lauantaina syömässä isän luona ja jälkkäriksi saatiin kotiin mukaan jätskipaketti. Oli herkkua!

Koskaan ei tule tylsää, kun olemassa on Netflix! Rakastan tuota sarjaa niiin paljon, heh.

Kakkureseptiä ja kauppalistaa äidin synttäreitä varten... Mä odotin turhaan kello 12 asti, että kaupat aukeaisi, kun aukiolojahan on pidennetty ja mm. aikaistettu. K-citymarket aukeaa nykyään jo kello 10 sunnuntaisin!

Suklaakakku

Pohja
- 100 g voita
- 1 3/4 dl sokeria
- 1 dl maitoa
- 1 dl kaakaojauhetta
- 2 dl jauhoja
- 1 tl levinjauhetta
- 2 kananmunaa
- 1/2 jukurttia
- 1 tl vaniljasokeria / -uutetta

Kuorrutus
- 200 g suklaata
- 50 g voita

1. Sekoita kaikki ainekset keskenään listaamassani järjestyksessä.
2. Voitele vuoka ja heitä kakku 180 asteiseen uuniin. Anna sen olla siellä noin puoli tuntia.
3. Sulata suklaa ja sekoita kuorruteainekset yhteen tasaiseksi mössöksi.
4. Leikkaa kakku vaakatasossa puoliksi ja levitä niiden väliin noin kolmasosa kuorrutuksesta.
5. Kuorruta kakku ja koristele (mä murskasin marianne-palloja ja ripottelin niitä päälle).

Tästä kakusta tuli todella herkullisen ja mehevän makuinen!

Äidin syntymäpäivän kunniaksi käytiin pitsalla/kebabilla. Huhhui kuinka tulin täyteen!

Sinisestä syntymäpäiväkattauksesta kuvaa. Kakku kyllä maistui kaikille!

Mulla oli kyllä tosi mukava viikko! Treenasin ihanan paljon ja hyvin, juhlistettiin äidin synttäreitä ja sain jälleen ottaa koiran hoitamisesta ja talon pystyssä pitämisestä enemmän vastuuta, kun äiti oli poissa. Se on ihan hauskaa vaihtelua arkeen, jossa kaikki ns. kannetaan naaman eteen! Kyllä sitä oppii arvostamaan ihan peruselämää enemmän, kun täytyy itse hoitaa asioita!

RIPSENPIDENNYKSISTÄ

Heippahei ja aurinkoista viikkoa! Tänään tulis asiaa ripsenpidennyksistä..

About kuukausi sitten mä kävin ottamassa itselleni ripsenpidennykset. Tajusin, etten siitä missään kohtaa ole teille informoinut. Jotenkin on aivan jäänyt kertomatta asiasta täällä blogin puolella! Joka tapauksessa, tänään mä ajattelin tulla hieman kertomaan mun ajatuksiani ja kokemuksiani ripsenpidennyksistä; oliko rahan arvoista ja kuinka tykkäsin. Luvassa on siis usein kysyttyjä kysymyksiä, joihin vastailen tässä postauksessa. Jos siis mietit laittavasi pidennykset, jatka ihmeessä lukemista!

Mä itse otin osapidennykset. Osapidennyksissä ripsiä laitetaan vaan noin joka toiseen, eikä jokaiseen ripseen. Lopputulos on hieman luonnollisempi, eikä prosessissa mene yhtä kauaa. Osapidennyksistä saa kuitenkin valita volyymiripset, eli joka toiseen ns. ripsitukku, eli useampi ripsi. Mä otin tämmöiset. Myös kaarevuutta ja pituutta saa muokata haluamakseen, mutta mä menin sillä, mitä kosmetologi ns. suositteli ja valitsi.

Kuinka kauan ripsien laitto kesti? Mun ripsissäni meni semmoiset 45 minuuttia. Ottakaa kuitenkin huomioon, että mulla ei tullut pidennyksiä jokaiseen ripseen. Jokaiseen ripseen laitettavat volyymiripset vievät hurjasti enemmän aikaa, pari kolmisen tuntia. Tuo 45 minuuttia tuntui todella lyhyeltä ajalta, sillä sai vain makoilla silmät kiinni.

Sattuiko ripsien laitto? Ei sattunut yhtään, hädin tuskin edes tuntui. Kosmetologi ei missään vaiheessa tökkinyt ja joka kerta laittaessaan uuden ripsen, hän asetti kätensä mun kasvoille tueksi niin, että ehdin valmistautua, enkä säikähtänyt hänen asettaessaan ripsen.

Miten ripsiä hoidetaan? Pidennykset eivät tarvitse oikeastaan mitään muuta, kuin harjaamista. Lisäksi kannattaa välttää seuraavana mainitsemiani asioita (alapuolella).

Kauanko ripset kestävät? Riippuu todella suuresti siitä, miten niitä itse kohtelee. Esim. kastelu, hinkkaaminen ja öljyisillä meikinpuhdistusaineilla siistiminen ovat huonoksi ripsille. Mäkin vältin kastelemista suihkussa ja pestessäni kasvoja, enkä edes laittanut minkäänlaista meikkiä silmiini. Myös ripsien harjaaminen auttaa niitä pysymään pidempään nättinä, eivätkä ne näin ollen sojottele minne sattuu. Mulla oli kuitenkin se ongelma, että mä nukun mahallani/kyljelläni, jolloin kasvot ovat osin tyynyä vasten, jolloin ripset tahtoo hangata lakanaan ja aamulla ne helposti sojottelivat sinne sun tänne. Mä myös kirjaimellisesti revin niitä unissani, johon havahduinkin moneen otteeseen. Näistä syistä mun ripseni eivät kestäneet kauhean kauaa (hyvänä about kolmisen viikkoa).

Myös saunominen kiellettyjen listalla!

Paljonko ripset maksaa? Riippuen aivan siitä, millaiset ripset otat ja missä. Toiset laskuttavat enemmän toiset vähemmän. Ripsenpidennykset voivat maksaa 30 eurosta reippaasti yli sataan euroon.

plussia:	minuuksia:
helpottavat laittautumista	kalliit
helpottavat aamuja	eivät kestä kauaa
näyttävät	tottuminen vaikeaa
kauniit	eivät näytä luonnollisilta
helpot hoitaa	repivät ja katkovat omia ripsiä
eivät häiritse	loppuripset vaikea saada pois
aina nätin näköinen	ei saisi kastella esim meikkejä pestessä

Siinä oli vielä lyhyesti muutamia plussia ja minuuksia. Mun oma mielipiteeni näistä ripsistä on positiivinen, mutten tiedä ottaisinko ainakaan just nyt uudestaan. Näyttävät tosi kivalta ja helpottavat just esim. aamuisin paljon, mutta mä arvostan luonnollisuutta. Lisäksi ripset tuottivat harmaita hiuksia siinä mielessä, että stressasin joka ilta nukkumaan mennessä, että onko niitä enää ollenkaan jäljellä kun herään, vai olenko mä repinyt kaikki pois. Lisäksi 30e about kolmen viikon välein tekee vuodessa yli 500 euroa, minkä vois helposti käyttää mihin tahansa muuhun. Siispä päätin luopua niistä ensimmäisen kerran jälkeen.

Jos sulla kuitenkin on rahaa, niin ota ihmeessä! Ovat todella nätin näköiset ja kuten olen nyt jo sanonut sataan kertaan; helppohoitoiset. Muista kuitenkin, että pärjäät omilla ripsilläs varmasti aivan yhtä mahtavasti ja näytät yhä hyvältä! Ehkä vähän turha ostos, mutta tulipahan ainakin kokeiltua..

YSTÄVÄNPÄIVÄ

Heippa ja hyvää ystävänpäivää jokaikiselle! Mulla kävi mielessä, että tekisin jonkinlaisen ystävänpäivä -postauksen, just ystävyydestä, mutta koska ystävänpäivä on omasta mielestäni niin yliarvostettu, päätin jättää tekemättä. Siispä tahdon vain toivotella teille ihanaa päivää, viettäkää se rakkaittenne parissa. Pari sanaa kuitenkin haluan sanoa.

Mun mielestäni ystävänpäivästä ollaan tehty aivan liian suuri juttu. Ideana se on hieno: juhlitaan läheisten ihmistemme rakkautta. Muistetaan ystäviä, kerrotaan heille kuinka tärkeitä he ovat. Kuitenkin siinä kohtaa, kun porukka itkee sitä, ettei heillä ole poika/tyttöystävää, alkaa ystävänpäivän tarkoitus mielestäni vääristyä. Eikö kuitenkin tärkeintä ole se, että ympärillä on ihmisiä, jotka rakastaa, olivat he sitten ystäviä tai tuttuja?  Eikö tärkeintä ole, että on edes joku, josta välittää ja joka välittää takaisin? Joillain ei ole edes tätä. Eikö siis oltaisi kiitollisia siitä, mitä meillä on, eikä murehdittaisi sitä, mitä meillä ei ole? Mä itse olen hurjan onnellinen kaikista niistä ihanista ihmisistä, joita mun elämässäni on, enkä voi kyllin kiittää siitä kaikesta rakkaudesta mitä oon osakseni saanut. Mä tiedän, että aivan varmasti säkin tunnet samoin, sydämessäs, vaikka joskus elämä heittäiskin kuperkeikkaa. Aina on joku, jolle sä merkitset jotain ja joku, joka merkitsee sulle jotain. Siitähän tässä on kyse.

Ollaanhan siis onnellisia siitä, mitä meillä jo on ja keskitytään kiittämään siitä, eikä valittamaan olemattomasta.

 Hyvää ystävänpäivää!

ARJEN TASAPAINOTUS

Mä olen sellainen ihminen, joka rakastaa tapahtumien täyteisiä viikkoja. Kaikenlainen tekeminen on pienestä pitäen ollut mun juttu, en vaan osaa olla paikoillaan. Muistan, kuinka harrastin monen montaa eri harrastusta pienenä ja nautin siitä, että jokaiselle viikonpäivälle oli jotain ohjelmaa, useampaankin otteeseen. Tämä luonteenpiirre (jos sitä siksi voi kutsua) on yhä mussa, mutta koen sen olevan muuttunut matkan varrella. Mukavan tekemisen täyteisen viikon ja stressaavan kiireen raja on hieno, ja helposti sitä tuleekin buukattua itselleen liikaa tekemistä. Tätä seuraa uupumus ja näin ollen viikonloput menee makoillessa ja voimia kerätessä.

Mun viikot koostuvat nykyään pitkälti urheilusta. Maanantaisin on kahden eri ryhmän ohjaaminen, tiistaisin ja sunnutaisin harkat, sekä niin usein salilla käynti, kuin vain puhtia riittää. Lisäksi olen vasta alkanut käymään juoksulenkillä koiramme kanssa. Urheilu on ihanaa: se vie energiaa, mutta samalla tuo. Treenien jälkeen on mahti-fiilis! Niimpä mä kulutankin aikaa mielelläni liikkumalla.

Joskus on kuitenkin kiva vain löhöillä sohvalla kone sylissä, selailla blogeja ja katsella youtube-videoita. Mä olenkin onneksi saanut tasapainotettua mun arkeni aika hyvin. Toki yhä viikonloppuisin tahdon levätä, mutta saan hengähtää myös arkena. Mun päiväni kulkevatkin aikalailla samalla kaavalla.

Onko sulla vaikeuksia tasapainottaa sun viikko? Tässä mun vinkit!

1. Jos urheilet, kirjaa ylös vakituiset urheilukerrat : Esim. jalkapallo maanantaisin, torstaisin jooga salilla, sunnuntaisin tanssitunti. Näin et sovi asioita päällekkäin harkkojesi kanssa ja joudu perumaan niitä, vaan pysyt raiteilla urheilusi kanssa.

2. Rytmitä syömisesi ja syö säännöllisesti : Urheilupäivinä syö vähintään tunti ennen suoritusta, jotta jaksat liikkua, eikä se ole liian uuvuttavaa tai raskasta. Syö tasaisin väliajoin, noin kolmen tunnin välein. Älä napostele, jotta ateriarytmisi pysyy tasaisena ja nälkä osuu oikeaan aikaan. Näin et hypi yli aterioita, vaan muistat syödä hyvin ja oikein.

3. Kirjaa ylös blogikalenteria : Kalenteria on hyvä täyttää etukäteen, jotta postauksia tulee tasaisin väliajoin. Näin pidät blogisi katselukerrat tasaisina ja lukijat mukana. Kalenterin avulla osaat valmistautua paremmin postaamiseen. On helppoa, jos on aiheet valmiiksi keksittynä ja julkaisupäivät suunniteltuna, ja jäljelle jää vain tekstien ja kuvien laatiminen.  Ottamalla kuvat ja miettimällä aihetta jo etukäteen, on bloggaaminen lasten leikkiä! Pienellä pläänillä saat myös laadukkaampia blogitekstejä.

4. Mene joka ilta samoihin aikoihin nukkumaan : Jatka samaa rytmiä mieluusti viikonloppujenkin yli. Jos perjantaina valvot kolmeen, menee unirytmisi samantien sekaisin, ja maanantaina on vaikeampi mennä ajoissa nukkumaan ja herätä aikaisin. Lisäksi sinun on helpompi ajoittaa iltatoimesi, kun tiedät, milloin on aika kömpiä sänkyyn.

5. Älä tuo elektroniikkaa sänkyyn : Nukkumaan menosi venyy puhelinta räplätessä, sillä aina löytyy uusia videoita ja tekstejä, joita tekee mieli tutkia. "Vielä yksi jakso", on ollut usein myös mulle tuttu aate. Lisäksi tietokoneen ja puhelimen näyttövalo on kirkas, ja sen tuijottelun jälkeen on vaikeampi saada unta.

6. ns. Jaksota nukkumisesi : Joskus aikaa sitten katsoin dokumenttia unesta. Uni voidaan jakaa viiteen eri vaiheeseen, viimeinen vaihe on REM-uni. REM-uni jaksoittuu 90 minuutin pätkiin, minä aikana aivot käsittelee päivän tapahtumia ja tallentaa tietoa. Joka 90 minuutin välein on unesta herääminen helpointa. Hyvä keino virkeään heräämiseen on siis nukkua noin 90 minuutin pätkissä. Päätä siis herätysaika ja laske siitä taaksepäin 90 minuutin jakoissa, milloin sinun tulisi nukahtaa. Pyri tähän nukkuma-aikaan.

Unta tulisi kuitenkin saada vähintään 6 tuntia, jotta kaikki unen vaiheet ehtii käydä läpi. 

7. Kirjaa ylös päivän tavoitteet : Mä monesti koulun turhilla tunneilla kirjaan lapulle, mitä haluan sinä päivänä ehtiä tekemään. Kirjaan ne järjestyksessä, lähtien koulupäivän päättymisestä. Näin tiedän, mitä haluan tehdä ja ehdin toteuttamaan kaiken.

8. Varaa tietty päivä ja aika vain itsellesi : Tänä päivänä keskity juurikin itseesi ja tee jotain, mistä itse nautit juuri sillä hetkellä. Itseään ei pidä unohtaa kaiken keskelle!

Toivottavasti näistä vinkeistä oli teille vähän apua! Jos et muuten jaksa rytmittää päiviäsi, suosittelen kokeilemaan kohtaa 7. Sen toteuttamista harrastan usein. Nähdään!

SOKERILAKKO *done*

7 . 1 . 2016

" Seitsemän päivää mennyt tätä tämän vuoden puoleista sokerilakkoa. Yhteensä päiviä on kuitenkin kertynyt nyt huimat 11 (28.12. - 31.12. tämän kuun päivien lisäksi) !!! Positiivisin mielin oon yhä mukana ja aivan samalla päättäväisyydellä ja tarmolla mennään satavarmasti tämän kuun toiset seitsemän päivää! Mä todella pystyn tähän, ja täytyy kyllä myöntää. että olen superhyper ylpeä itsestäni ja omasta asenteestani. Oon osannut sanoa ei sokerisille herkuille niin monessa erilaisessa, houkuttavassa ja vaikeassakin tilanteessa. Mulle on monet kerrat tarjottu jos jonkinmoista sokerisylttyä, mutta mä olen päättäväisesti sanonut "kiitos ei". Oon uskonut itseeni ja siihen, että mä pärjään tämän kuun loppuun asti samoilla fiiliksillä, kuin millä aloitin. Mä tiedän, että mä pystyn tähän, mä tunnen sen. En tuu kajoamaan suklaaseen, jätskiin enkä irtokarkkeihin. Yritän tosissani kitkeä kaiken sen sokeriaddiktion pois musta. Kaikki ne kerrat kun oon kieltäytynyt, on antanut mulle lisää puhtia ja vauhtia. Mä tiedän, että olis typerää antaa periksi nyt. Kaikkien niiden kertojen jälkeen kun oon pudistanut päätäni jonkun tarjotessa, olis hullua vaan antaa periksi. Se pitää mut eniten tällä tiellä!

Kaikista uskomattomin työ on itseltään kieltäytymisessä. "Haluan suklaata" tai "ääh jäätelöä, tahdon jäätelöä" ovat paljon piinaavampia, kuin "otatko keksin?" On hurjan paljon helpompaa torjua isovanhempien ojentamat kakut ja pullat, verrattuna omiin mielihaluihin. Itseään on vaikeampi hillitä. Jonkun toisen tarjotessa ja itse kieltäytyessä ikään kuin todistelee muille, että katsos kuinka mä tämän kakun sijaan juonkin pelkät kahvit. Silloin taas kun tekee itse kauheasti mieli, eikä ole niin suuri tarve näyttää, kuinka kykenee... On hurjasti suurempi todennäköisyys, että tarttuu siihen suklaapatukkaan silloin, kun omaa sokerihammasta särkee, kuin toisen tarjotessa. Se on ollut mulle aina vaikein osa. Mutta ei se muiden tarjouksilta kieltäytyminenkään aina mitään ruusuilla tanssimista ole. Mun on osaksi ollut todella vaikeaa kieltäytyä toisten tarjoamista herkuista. Jotenkin sitä on aina ollut sillee: "no jos nyt ilmaiseksi kerta saa, niin tottakai!" Aina on ollut kauhean pakottava tarve syödä, vaikkei mieli tekisikään. Äidin kanssa kun tästä aiheesta puhuttiin, hän sanoi todella hyvin: "niinkuin ne herkut muka loppuis maailmasta, jos niitä ei just silloin syö". Se lause todella vastas mun entistä ajatusmaailmaa. Ei ne herkut mihinkään katoa, vaikkei niitä söisikään. Kyllä niitä aina saa, jos mieli tekee. Kauhean pakko syödä, kuin muka jostain jäisin aivan hirveästi paitsi, jos en söisikään. Ainoa, mistä jään paitsi, on kalorit, sokeri ja rasva... Mikä on oikeastaan vain hyvä asia.

Mä tiedän, että tää saattaa kuulostaa joidenkin teistä korviin todella pieneltä. Mun on kuitenkin ollut uskomattoman vaikea hillitä mun makeanhimoa vähintään viimeisen vuoden ajan. Ei se aluksi ollut edes mitenkään iso juttu tai niinkään havaittavissa. Kuitenkin. Joka päivä oon syönyt ylimääräistä sokeria, kun en oo saanut ajatuksiltani rauhaa. Joka ikinen päivä on täytynyt saada jotain, jolla täyttää "sokerivaje". Menin siihen pisteeseen asti, että aloin voida tosi pahoin, kun teki mieli ja oli vaan yksinkertaisesti pakko saada jotain. Ja lähes joka kerta kun olin syönyt jotain, iski kaamea omantunnon tuska. Surutti ja saatoin syödä lisää herkkua. Tämä noidankehä jatkui, ja musta tuli yhä ahdistuneempi tämän asian suhteen. Herkkujen syömisestä tuli enemmänkin rutiini, kuin ihana positiivinen herkutteluhetki. Sokerista tuli pakkomielle, eikä herkkujen saaminen ollut edes kysymys, vaan niitä täytyi ja piti saada. Kaikenlaiset herkut oli mun päässä vain negatiivista, mutta josta en tahtonut päästää irti, vaan roikuin siinä tunteessa kynsin ja hampain. Samalla vihasin mun kroppaa, sillä tiesin sokerin ja rasvan varastoituvan. Enkä edes koskaan ole ollut lihava, eli herkuttelu ei ole sinänsä tullut esiin, kiitos urheilun ja nopean aineenvaihdunnan! Tiesin kuitenkin, etten syönyt terveellisesti, sillä herkuttelin niin jumalattomasti. Mua inhotti ja puistatti.

Tämän sokerilakon aikana mä olen todella parantunut henkisesti. Ja oon ollut mukana vasta puolitoista viikkoa! Jatkossa mä tulen hyvin varmasti voimaan paremmin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mä olen varma, että tuun taas joskus iloitsemaan herkuista sopivissa määrin, mutta se on vielä työn alla. Nyt ollaan niin kauan ilman, että opitaan siihen. Kuukausi, kaksi.. En tiedä. Niin kauan, kuin musta itsestä parhaaksi tuntuu. En lopeta, ennenkuin oon kitkenyt kaikki hullut ja huonot ajatukset pois mun mielestä ja voin henkisesti paremmin. Enkä mä malta odottaa sitä päivää. Mä olen niin valmis tekemään tämän eteen töitä. Vaikka mua pelottaa, on mulla puhtia ja rohkeutta kokeilla mun rajoja. Katsotaan, mihin mä pystyn. "

To be continued...