RASISMISTA JA ERILAISUUDESTA

Heippa ja mukavaa viikkoa! Mä jossain lähiaikoina lupailin teille avautuvani eräästä asiasta, joka on aina puhutellut mua ja jota vastaan oon aina ns. taistellut, vaikkei se muhun olisi millään tavalla kohdistunutkaan. Kyseinen aate/ilmiö on rasismi. Itse en ole mitenkään erityisesti joutunut rasismin kohteeksi, mutta noin viikko sitten olin todistamassa erittäin häveliästä toimintaa ystävääni kohtaan. Se on ollut mun mielessäni siitä asti, ja koska mä koen tämän olevan hyvä ja vakava aihe, ajattelin kirjoittaa tästä. Toivon, että jaksatte lukea. Yritin kertoa jutun vähemmän yksityiskohtaisesti, ettei tulis niin hurjan pitkä!

Ennenkuin aloitetaan: Tänään blogini oikeaan laitaan on viimeinkin ilmestynyt "lukijat"-palkki. Jos blogini yhtään kiehtoo tai olet käynyt kurkkaamassa täällä aikaisemminkin, käy ihmeessä klikkaamassa itsesi lukijaksi! Olisin hyvin kiitollinen. Lisäksi olis aika huippua päästä kurkkaamaan, minkämoisia naamoja käy mun blogiani katselemassa ja mimmoisia blogeja teiltä löytyy. Minä kiitän <3

Aloitetaas! Viikko sitten olimme siis parhaiden kavereideni kanssa istumassa CoffeeHousessa juttelemassa ja juomassa kaakaota. Ei oltu nähty pitkään aikaan, joten asiaa riitti. Yksi ystävistäni sai viestin kaveriltaan Antoniolta, jossa tämä pyysi pitämään seuraa rautatieasemalle, jossa hän oli odottelemassa junaa. Hetken mietittyämme me päätettiin suunnata Seinäjoen matkakeskukseen, jossa Antonio jo odotteli.

Perille päästyämme alkoi heti keskustelu. Me istuttiin ainoina hämärässä nurkassa suljetun kioskin pyöreiden pöytien ääressä.  Kellonaikaa en muista, mutta sanoisin, että oli jotain 19-21 välillä, eli oli ilta, eikä väkeäkään ollut juuri ollenkaan. Hieman myöhemmin paikalle ilmestyi kolme juopunutta henkilöä, kaksi vanhempaa miestä ja nuorempi nainen. He tanssahtelivat ja liikkuivat kohti kioskin pöytiä sinne, missä me istuttiin ja keskusteltiinn aivan omassa rauhassa. Toinen näistä miehistä sitten käveli meidän luokse ja kyseli olemmeko me Härmästä. Vastattiin kieltävästi, mutta kyseinen mies jatkoi kyselyä ja selitti jotain epäselvästi, häiriten meitä. Aivan asiallisesti pyydettiin tätä miestä poistumaan useaan otteeseen, kunnes hän laahusti lyhyen matkan päähän ystäviensä luo. Ei kuitenkaan kauaa, kun sama tyyppi jo rupesi huutamaan meille ja sekunnissa oli kiihtynyt huutamaan tähän tapaan: "mä olen tappanut monta ihmistä". Ihan tuosta vaan, ilman minkäänlaista syytä. Alkoi huutelu, jossa hän uhkaili, seisoi aivan meidän pöydän ääressä ja selitti tappamisesta (en muista tarkkaan, mitä hän raivosi). Pyydettiin häntä monesti poistumaan, mutta ei ottanut kuuleviin korviinsa.

Sitten yhtäkkiä kyseinen herra rupesi uhkailemaan, kuinka voisi "tappaa tuon neekerin", viitaten ystäväämme Antonioon, joka on tummaihoinen. Kaikki olivat samantien varpaillaan ja suusta pääsi äimistynyt ja vihainen "mitä sä sanoit?" Tämä kaveri rupesi huutamaan ja raivoamaan. Hän nimitteli Antoniota uskomattoman hävyttömästi mm. "neekeriksi" ja "raiskaajaksi", sekä monella muulla tajuttoman rumalla loukkauksella, vain sillä perusteella, että hän on/oli eri värinen kuin tämä juopunut mies itse. Tästä syntyi sitten sanaharkkaa, mutta me kaikki viisi pysyimme aivan asiallisina, eikä lähdetty mukaan esim. haukkumaan tätä härmäläistä, tai muutenkaan haastamaan riitaa. Haluttiin edes itse käyttäytyä aikuismaisesti, kun hän ei siihen kyennyt. Huuto kuitenkin yltyi ja mies kävi yhä agressiivisemmaksi, riisuen takkinsa ja lopulta myös villapaitansa, joiden alta paljastui toppi ja pumpatut kädet. Tässä vaiheessa Antonio oli jo noussut ylös ja huutanut, ettei miehellä ollut mitään oikeutta tulla häntä haukkumaan alentavasti tai käskemään häntä "painumaan takaisin kotimaahansa", sillä yhtä lailla Antonio on suomalainen, kuin tämä härmäläinen.

Sanat eivät riittäneet, ja mies alkoi tönimään ja tökkimään Antoniota. Moni junaa odotteleva seurasi järkyttyneenä tätä kohtausta, ja pian kaksi nuorta miestä tulikin paikalle ja totesivat, että poliisi on soitettu. Jo hieman aikaisemmin oli kioskinpitäjä tullut sanomaan meille, että meidän pitäisi lähteä pois, sillä kioski on suljettu. Päätettiin sitten lähteä ulos tuulettumaan, sillä oltiin kaikki raivoissamme. 

Lopulta mies jätti meidät "rauhaan" (yhä tanssi, huusi ja lauloi asemalla). Osaksi varmaan siksi, että sytytti sätkän sisätiloissa ja rupesi polttelemaan tyynesti, saaden muuta tekemistä. Lopulta myös poliisit saapuivat (uskomattomalla viiveellä). Käytiin kertomassa poliisille miehen uhkauksista tappaa, mutta heitä ei juuri kiinnostanut, mitä sanottavaa meillä oli, vaan heittivät vaan naisen ja miehet maijaan ja lähtivät paikalta. 

Koko tapahtuma oli ihan uskomaton. Mä en ole milloinkaan ollut vastaavassa tilanteessa, enkä todellakaan ajatellut tuollaisia ihmisiä olevan vielä vuonna 2016. Oltiin kaikki todella järkyttyneitä ja puhuttiinkin vielä paljon asiasta kaiken jälkeen. Oltiin kaikki todella peloissamme ja itse ainakin tunsin suurta inhoa tätä miestä kohtaan. Vaikka hän oli kännissä tai ties missä aineissa, ei hänellä ollut minkäänlaista oikeutta tulla solvaamaan ja käymään käsiksi. Me ei missään vaiheessa tehty hänelle mitään, ei kannustettu häntä tähän toimintaan mitenkään, eikä edes huomioitu häntä tavalla, joka olisi mitenkään voinut suututtaa hänet. Ainut mikä riitti hänelle tappelun syyksi, oli toisen henkilön ihonväri.

Tässä kohtaa ei enää ymmärrykseni riitä. Kuinka joku sellainen asia, kuin ihonväri, voi olla toiselle noin iso paikka? Miten joku voi kuvitella olevansa oikeutettu tekemään toiselle henkistä tai fyysistä väkivaltaa sen perusteella, mihin hän ei itse ole voinut vaikuttaa tai minkä ei pitäisi vaikuttaa yhtään mihinkään? Se, että toinen on jollain tapaa erilainen, ei oikeuta minkäänlaiseen vahingontekoon. Me ollaan kaikki samanarvoisia ja sydämeltämme samanlaisia, eikä erilaisuus ole asia, jota jonkun tarvitsisi koskaan hävetä. On hyvä, ettei meillä kaikilla ole vihreät silmät. On hyvä, että toinen tykkää urheilla ja toinen pelata pelejä. On vain hyvä, että joku poikkeaa valtavirrasta. Erilaisuus on rikkaus, jota jokaisen tulisi kunnioittaa ja jonka paljous tekee maailmasta aina hieman ihmeellisemmän. Erilaisuus ei ole pahasta, vaan juuri hyvä, kaunis ja upea asia. Jos joku, kuka tahansa on jollain tavalla erilainen, ihaile häntä ja anna hänen olla oma itsensä. Kenenkään ei tulisi tuntea pahaa oloa siitä, että poikkeaa ihmisrivistä rakastumalla samaa sukupuolta oleviin ihmisiin, syntymällä toisessa maassa kuin missä elää, puhumalla toista kieltä tai uskomalla omanlaiseensa Jumalaan. Meidän tulisi antaa toistemme olla juuri sellaisia, kuin me itse haluamme, poikkesi se sitten normista tai ei.

Maailma, jossa me nyt elämme, on ottanut askeleen suvaitsevampaan suuntaan. Silti on yhä turha väittää, etteikö joka päivä joku joutuisi rasismin kohteeksi. Siksi meidän jokaisen tulee itse tykönämme miettiä omaa käytöstä ja sitä, miltä musta tuntuis, jos mua haukuttaisiin tai vähäteltäisiin ominaisuuksieni takia. Rasismi on lainsäädännöllisesti tuomittava ja rasismiin perustuva syrjintä on joissain tapauksissa rikos. Monikulttuurisuus on omasta mielestäni mahtava asia ja todellinen rikkaus, eikä todellakaan asia, joka täytyisi kitkeä pois ja jota pitää pelätä. Rasismi satuttaa toista henkisesti, jopa fyysisesti. Toiseen ihmiseen kajoaminen on aina väärin, eikä mikään, kuten juuri ihonväri oikeuta siihen. Ei mikään.

Oletko sä tai tuttusi joskus joutunut rasismin kohteeksi? Mitä tapahtui, ja miten te hoiditte tilanteen?