Pakko sanoa, että kyllä nää nykyajan puhelimet on vaan heikkoja; mä kätevä kun menin ja hajotin omani. Mä istuin autoon, suljin oven, joka sitten kopsahti tähän älypuhelimeen ja pam näyttö ei ottanutkaan enää kosketusta. Suoraan sanottuna *itutti enemmän kuin pikkuisen, sillä tätä puhelinta mä olin pitänyt ku kukkaa kämmenellä. Ei naarmun naarmua näytössä ja sitten tekee tämmösen tempun! Hmph, ei vaan mahda mitään. Pitää käydä liikkees kysymäs josko sais uuden takuukuitilla, vai pitääkö lähettää korjaukseen tai jopa ostaa uus luuri. Tai sitten mä vaan kidun tällä:
Rupesimpa tos sitten miettimään, että millasta se elämä oliskaan, jos nykyajan puhelimet olis samanlaisia ku vanhat. Hiukkasenko erilaista ja jopa hankalaa, kun ei vois hoitaa esim. sähköpostilla asioita eikä olis puhelimis nettiä. Vaikkakin onhan toi "teiniluuri" kyllä älyttömän kätevä: pieni, joten mahtuu taskuun ja akku on tähän mennessä kestänyt jo kaksi päivää. Kamera on ihan surkea, sekä kuvan- ja äänenlaatu, mutta vanhat pelit on huippuja. Herätyskellokin herättää, joten tänäaamunakin pääsin ylös sängystä, plus noi kaikki vanhat soittoäänet ja kuvat mitä tuoltakin löytyi, oli jotain niin legendaarista!
Sen sijaan nykyään puhelimet on kalliita, menevät helposti rikki, eivätkä mahdu mihinkään. Toki iso näyttö on kätevämpi kun tommoinen pikku tuhru, mutta se on aina joko takatasku tai takkiin. Akku kestää kaikkien ihme hienoustoimintojen ja netin takia hädin tuskin sen koulupäivän ajan. Sitäpaitsi nykyään kattellaan mieluummin puhelinta kun kavereiden naamoja. Such a shame.
Joskus pitäis vaan ymmärtää, ettei se puhelin kasva sun kädessä kiinni, joten voi sen joskus laittaa vaikka sinne laukkuun. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin näpertää, mutta jos sulla on jotain muuta tärkeämpää tekemistä pistä se pois ja keskity olennaiseen! Ympärillä tapahtuu vaikka mitä, mutta ei sitäkään kaikkea huomaa puhelin kädessä, sen oon ton surkimuksen kanssa oppinut, heh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti