Kokeisiin luku

Joka ikinen kerta, kun mä päätän lukevani kokeeseen hyvissä ajoin ennen koetta edeltävää päivää, huomaan mä katoavani tekemään jotain muuta. Siivoamaan, lukemaan tai vaikka selaamaan somea. Mä suorastaan metsästän syytä, millä voisin paeta lukemista. Mä en kuitenkaan aina edes tiedä miten se on tapahtunut, mitenkä mä olen päätynyt siivoamaan vessaa, kun hetki taaksepäin mun piti lukea kokeeseen.

Joka.

Kerta.

Siispä mä päätin koota itseni ja tehdä omaksi ja teidän avuksi keinoja, miten teet lukemisesta aina askeleen helpompaa, olkaa hyvät. Tiedän, olen ihana. Toki osa näistä on vähän tämmöistä perussettiä, mutta seassa semmoisia, joista itselleni on ollut paljon hyötyä!

Muistiinpanot
- Tee muistiinpanoista luettavan ja kiinnostavan näköiset. Mä olen aina suosinut värikkäitä ja kivan näköisiä muistiinpanoja. Niitä jaksaa huomattavasti paremmin selailla, plus värikkäät muistiinpanot jää paljon paremmin mieleen.
- Hyvät välineet takaavat hyvät muistiinpanot ja tekevät kirjoittamisesta miellyttävää. Mä itse tykkään Stabiloista, paitsi että musta tuntuu, että mun käsialani ei ole aivan parhaimmillaan kyseisillä kynillä kirjoittaessa, vaan muistuttavat lähinnä harakanvarpaita. Siksi mä olenkin yrittänyt etsiä jotain käteen istuvampaa versiota.
- Täydennä muistiinpanoja. Muista, että sun ei ole pakko kirjoittaa opettajan muistiinpanoja sellaisenaan. Kannattaa itse lisäillä muistiinpanoihin, etenkin jos jotain on vaikea ymmärtää. Muistiinpanoen on tarkoitus helpottaa sun lukemista, mikä ei onnistu, jos et ymmärrä kirjoittamaasi.
- Koristele, piirtele, värittele.
- Liimaa monisteet vihkoon. Sieltä ne löytyy helpoiten.

Kirjan teksti
- Pidä tunnin aiheen aukeama auki. Ihmeellistä kyllä, tää auttaa paljon. Tunnin aikana silmäilee kirjaa ja sen tekstejä enemmän, kuin ehkä osaisi arvata.
- Alleviivaa tekstistä tärkeät asiat. Myöhemmin lukiessa on helppo pomppia tärkeistä asioista toisiin, eikä tarvitse lukea koko tekstiä. Voit myös viivata asiat, joita et muista.
- Lue koealueeseen kuuluvat kappaleet, niin tylsää kuin se onkin. Lue ajatuksella, ilman taustamelua tai muuta hälinää ympärillä, jotta on helmpompi keskittyä asiaan.
- Jaa kappaleet eri päiville. Yhtenä päivänä on mahdotonta opetella kaikkia kokeeseen tulevia asioita, varsinkin jos koealue on suuri.
- Lue kuvatekstit ja silmäile kuvat. Kuvateksteissä on usein todella tärkeääkin tietoa, jotka kannattaa tsekata.

Eri tapoja (nopeaan) lukemiseen
- Lue otsikot. Usein otsikoissa on jokin tärkeä asia, joka pitää muistaa. Jos sulla on siis vähän aikaa, lue edes pikkuotsikot.
- Lue alleviivaamasi kohdat.
- Lue referaatit. Joidenkin kirjojen jokaisen kappaleen jälkeen on jonkinlainen reforoitu, eli tiivistetty versio tai esim. tärkeää -laatikko kappaleen tekstistä. Nämä lukemalla tiedät edes tekstin tärkeimmät asiat.
- Kannattaa pyytää esim. sisarusta tai vanhempaa kyselemään kirjan kappaleesta kysymyksiä, joihin itse pitää vastata.
- Muistiinpanojen tekeminen on yksi mun mielestä tehokkaimmista tavoista lukea kokeeseen. Kirjoittamalla mä itse opin ehkä parhaiten. Muistiinpanoja voi muutenkin hyödyntää lukemalla niitä kappaleen sijaan.
- Lue vihon muistiinpanot.
- Jaa luku pävän eri aikoihin. Lue osa koulun jälkeen, osa ruoan jälkeen ja osa illalla.
- Sulje elektroniikkalaitteet, ja keskity olennaiseen.

Muistikeinot
- Erilaiset muistisäännöt on tosi käteviä. Mitä hauskempi, sen helpommin sen muistaa.
- Lorut, räpit tai laulut tuttuihin sävelmiin on iso apu nimien muistamisessa.
- Karttojen värittäminen jättää ne paremmin mieleen.

Muista
- Mitä enemmän olet hereillä tunnilla ja kuuntelet, sen vähemmän sulla on lukemista ennen koetta.
- Ole aktiivinen, niin läksyjen kuin tunnin materiaalin suhteen.
- Ota iloinen ja oppiva asenne. Jos sua ei huvita, et sä opi.
- Anna puhelimen olla, kun luet.
- Kertaus on opintojen äiti.

Siinä oli rutkasti apukeinoja lukemiseen! Toivottavasti oli jotain, josta on enemmänkin apua. Mukana oli siis myös muistuttelemassa muutama itsestäänselvyys, mutta listasin nekin varooksi mukaan. Ottakaahan opiksenne näistä!

Tortilla-torstai

Okei nyt on kyllä otsikko harhaanjohtava. Eihän tänään ole edes torstai, enkä mä ole syönyt tortilloja torstaina, vaan lauantaina. Mutta joka tapauksessa olen syönyt ja ai että! Mun mielestä täydellinen tortilla on semmoinen, jossa on kanakastiketta, salaattia, kurkkua, tomaattia, ananasta, paprikaa, fetajuustoa ja kermaviiliä. Mä oon tämän namin suhteen erittäin suuri herkkusuu, sillä näitä humahtaa suuhun kaksi tuosta vaan.

Uus viikko on nyt alkanut, viikonloppu takanapäin. Mulla menee nykyään nää viikonloput lähinnä rytmikorjaamolla ja sitten ihan vain lepäillessä. Eipä sitä muuta tarvitsekaan tehdä, mun mielestä viikonloput on tehty rentoutumista varten! Ja mikä oliskaan rentouttavampaa kuin hyvä musiikki ja ruoka, sekä chillailu.

Tää viikko alkoi sillä, että olin eilen kuumeessa ja tänäänkin vielä kotona. Inhottavaa tää sairastelu!

Viime viikolla mulla oli tosiaan tet-harjoittelu, jossa olin töissä päiväkodilla pikkulasten keskellä. Aika kiva, vaikka mä en aluksi ollutkaan kauhean innostunut tästä tetistä. Loppujen lopuksi mulla oli kuitenkin aivan ihanaa, ja nautin joka hetkestä!

huhtikuun ostoksia #1

Huhtikuu on ihan pian ohitse. Mä en vaan voi uskoa! Kokonainen kuukausi mennyt hurahtaen, ja seuraavana vuorossa olis toukokuu, kevään viimeinen kuukausi! Kun vaan vielä tuntuis keväältä kelin puolesta; vettä, rakeita, räntää mitävielä? Sää on vaihdellut ääripäästä toiseen, kun on aamulla tuullut ja satanut, mutta iltapäivällä onkin paistanut aurinko ja tarjennut pelkällä hupparilla. Hassu maa tämä Suomi.

Huhtikuun aikana mä olen ostellut parit vaatteet, joita ajattelin tässä postauksessa teille esitellä. Mulla on semmoinen tunne, että tästä listasta puuttuu vielä jotain, mutta palataan sitten asiaan, jos näin on.

ruutupaita / caijun

maastokuvioinen farkkuliivi / forever21

suuri farkkutakki / alley

pitsipaita / ginatricot

suuri collegepaita / clique

verkkopaita / ginatricot

kukkatoppi / bik bok

croptop / H&M

Semmoisia! Lemppareita ovat ehdottomasti tuo punainen, iso collegepaita, farkkutakki ja farkkuliivi. Kaikista tykkään kovasti, sillä jokainen on ollut hyvä ostos! Mulla on ollut nyt ihan rahaakin ostella kaikenmoista, ja tottahantoki silloin pistelee tuulemaan... Toki oon muistanut myös säästää pahan päivän varalle!

Mä en voi uskoa, että nyt on taas viikonloppu. Justiinhan mä kirjoitin postauksen mun viime viikonlopusta? Hassua, kuinka nopeeta tää viikko menikään! Viikonloput vaan menee valitettavasti yhtä nopeaa kuin viikot. Pitää siis todella nauttia!

Iskelmiä kirja-arvostelu

Iskelmiä, kirjoittanut Laura Lähteenmäki

2013

Iskelmiä. Kirjan nimi itsessään ei mua aluksi kauheasti houkutellut. Se toi mun mieleeni vain iskelmäbiisit, mitkä eivät millään tavalla liity tähän kirjaan toisin kuin kuvittelin. Silti mä jostain syystä nappasin tän kirjan hyllystä, ja rupesin lukemaan takakantta:

"Aino on 16-vuotias, eikä häntä ole ikinä suudeltu. Sitten Samuli istuu luokkaretkellä hänen viereensä ja herättää hänet. Aino tuntee saaneensa kutsun maailmaan, jonkun kainaloon..."

Mä ajattelin että okei, kuulostaa tämmöiseltä perus teinirakkaus/-ihastumis -paskalta, mitä mä olen pari vuotta sitten lukenut aivan tarpeeksi. Silti mä päätin jatkaa lukemista:

"...Samuli löytää hänen heikon kohtansa ja iskee, oikeastikin. Aino osaa ruokkia retkikeittimellä kahdeksan pertiotyttöä, mutta tähän häntä ei ole koulittu. Hän on kasvanut viilipurkissa versovien taimien ja hentojen siveltimenvetojen maailmassa, eikä hänellä ole hajuakaan, miten paljon rakkauden takia pitää sietää ja miten paljon antaa anteeksi."

Jokin tässä sitten veti mua puoleensa. Ehkä se, että mä ajattelin tämän kirjan kertovan rakkaudesta realisistisesti, eikä vain siten, että Matti on niin ihana ja heillä menee Maijan kanssa niin hyvin. Ja siinä mä olin onnekseni tästä kirjasta oikeassa.

Tää kirja kertoo siis Ainosta, joka tapaa Samulin bussissa. Ainohan rakastuu ihan heti, eikä saa Samulia mielestään. Nämä kaksi alkaa sitten tutustumaan, mutta heti alusta asti tää Samuli on vähän liiankin tuttavallinen Ainoa kohtaan wink wink --

Ainohan on sitten aivan korviaan myöten ihastunut Samuliin. Ajan mittaan rakkaus kuitenkin rakoilee, kun Samuli ei yhtäkkiä ota mitään yhteyttä Ainoon tai rähjää tyhjästä. Kirjan mittaan selviää, että Samuli on agressiivinen, sillä Samuli menee jopa niinkin pitkälle, että huitaisee Ainoa, eikä vain kerran tai kaksi. "Rakkaudesta se hevonenkin potkii", toteaa Samuli puolustukseksi. Ja seuraavassa hetkessä Samuli anelee jo Ainoa antamaan anteeksi. Aino ei tiedä kuinka paljon toiselta pitää sietää, joten hän painaa asiaa aina villasella.

Aino ei ole koskaan seurustellut, joten ei oikein osaa ajatella omilla aivoillaan. Aino itse muuttuu viettäessään aikaa Samulin kanssa, eikä hän ole enää edes omien vanhempiensa mielestä oma itsensä, vaikka he eivät ole kiinnittäneetkään Ainoon mitään huomiota pitkään aikaan. 

Aino ei tiedä koska pitää pistää suhde poikki. Ja koska aina Samuli pyytelee anteeksi ja anoo Ainoa takaisin, jatkuu näiden suhde siihen pisteeseen, että...

Niin, että mitä? Mihin pisteeseen suhde jatkuu? Milloin Ainolle riittää, vai riittääkö sittenkään? Mitä lopussa selviää? Miten Aino selviää? Lue kirja niin saat tietää!

16th weekend of this year

Mun viikonloput menee nykyään lähinnä rytmikorjaamolla ja kotona levätessä tehden jotain pikkujuttuja. Aika paljon mä vietän aikaa perheen/suvun kanssa, kun mun toiset isovanhemmatkin tulee täällä Seinäjoella käymään melkein joka viikonloppu. Niiden kanssa kierrellään kaupoissa, siivoillaan ja tehdään kaikkea muuta yhtä pientä. Ei me tehdä mitään eriskummallista, mutta silti kaikki heidän kanssaan vietetty aika on arvokasta, kuten mun toistenkin isovanhempienkin kanssa, tietenkin.

Mun viikonloppu alkoi sillä, että mä vietin perjantain oikeastaan vain katsellen Netflixiä ja muutenkin rauhoittumalla. Taidettiin käydä äidin kanssa kaupassa, eli siis ihan vaan rauhallinen perjantai-ilta, joita mä rakastan!

Perjantaina mä lainasin myös yhden kirjan, nimeltä Iskelmiä, jota rupesin heti ahmimaan alun kankeudesta huolimatta.

Lauantaina mun siskolla oli yhdeltä ja neljältä näytökset, jonne menin jälkimmäisenä aikana. Tänä vuonna oli ehdottomasti yksi parhaimmista, koska puvut oli aivan uskomattomia! Niihin oli selvästi panostettu. Itse ohjelma oli vähän tönkkö, ei kauhean korkea tasoinen, meinaan siis ihan luisteluosuutta. Siellä mä kävin isovanhempien ja äidin ja isän kanssa.

Lisäksi mä luin kirjaa lisäälisäälisää, kunnes mun piti valmistautua iltaa varten.

Lauantai-päivä meni siis lukiessa ja siivoillessa, sekä musiikkia kuunnellessa. Illalla olikin sitten aika lähteä Rytmikorjaamolle töitä tekemään. Mä tein töitä narikassa, eli perus ota takki, ota lappu, anna lappu. Mahtavaa porukkaa oli tuolla narikassa (ja tottakai muutenkin!), joten juttu luisti ja taidettiin siinä vähän hörsköttääkin ja kisailla. Oli aivan älyttömän hauska ilta, ei voi muuta sanoa!  Eilen oli tosiaan estradilla Disco Ensemble, joka veti tosi paljon nuorta porukkaa kattomaan. Ihmeen paljon jopa, enemmän kuin mitä mä olin kuvitellut!

Tänään sunnuntaina käytiin heittämässä uudelle kirpparipaikalle kamaa. Mäkin vein sinne jotain vanhoja kuteita, käykääpä kurkkaamassa Lakeuden Shoppiksen paikka 79! Aikalailla semmoista XS-S kokoista vaatetta, eli jos oot sen kokoinen, hopihopi kattomaan! Mä yritin sieltä metsästää jotain ostettavaakin, muttei mukaan asti tarttunut mitään.

Käytiin sitten vielä äidin ja sisarusten kanssa pirtelöt nappaamassa mäkkäristä. Nami!

Illalla mulla on vielä harkat, joihin on tottakai ihana mennä repimään! Siis mä en voi sanoin kuvailla, kuinka tärkeä harrastus akrobatia on mulle! Mä voisin tehdä siitä vaikka joskus postauksen, vähän kuvia ja sen sellaista..

Yöllä mä vielä luin Iskelmiä -kirjan loppuun, kun en lopulta pystynyt stoppaamaan lukemista. Kirja oli ehdottomasti liian lyhyt, 230 sivua, mikä menee älyttömän nopeaa. Täytyy taas ens viikolla tehdä reissu kirjastoon...

Semmonen oli mun tylsähkö viikonloppu. Tää oli hyvä esimerkki siitä, miten mun viikonloput yleensä menee: rentsiä ja helppoa oloa! Enpä mä muuta tarvitsekaan. Sitä paitsi tuo rytmis vie sen verran voimia, että seuraava päivä on kiva ottaa ihan vaan löhöillen. Ja se riittää mulle!

Tsemppiä teille alkavalle viikolle! Mä vietän omani tetissä, eli työelämään tutustuessa!

Home

Koti. Paikka, jossa saa rauhoittua ja oleskella lupaa kysymättä. Ehkä parhainta on tulla kotiin raskaan koulupäivän jälkeen, hypätä sohvalle lepäämään ja vaikka vaan tihrustamaan telkkaria. Koti on se paikka, missä saa näyttää miltä haluaa, eikä kukaan ole sua arvostelemassa. Oli koti sitten pieni tai suuri, sotkuinen tai siisti, on se aina koti, jonne on ihana tulla.

Saitte siis kurkata meidän kotiin, että mitäs pikkukamaa ja koristetta täältä löytyykään. Aika mahtava valo oli ottaa näitä kuvia, kun viimeisin kirkas aika päivästä meneillään. Auringonsäteetkin kurkisteli ihanasti sädekaihtimien välistä! Kyllä sen vaan huomaa, että kevät ja kesä alkaa olla täällä! Tulis vaan paremmat kelit, niin jaksais tän viimeisenkin kuukauden koulussa ahertaa. Vaikka kun miettii, ei mulla ole yhtä uupunut olo kuin esimerkiksi viime jakson lopussa. Ehkä se kesäloman odotus ja tiedostaminen lievittää tuskaa, mutta tää jakso on myös huomattavasti kivempi kuin viime, 3. jakso.

Mä olen muuten rakastunut noihin verhoihin, jotka näkyy tuossa toiseksi viimeisimmässä kuvassa. Verhojen nimi on Lumimarja, Marimekolta. Todella nätit verhot yksinkertaisuudessaan!

Kaura-rahka välipala

Me tehtiin tällä viikolla kotitaloudessa jälkiruoaksi kaurasta ja rahkasta, jota mä päätin sitten testata kotona. Meni joku viistoista minuuttia tehdä, plus muutenkin tosi helppo resepti. Mä sovelsin tätä vähän siten, mitä meidän jääkaapista sattuikaan löytymään, mutta alkuperäinen resepti (ja ainekset) on seuraavanlainen:

Kauramuru			Kerma-rahka
30 g	margariinia		1 dl	kuohukermaa
1/2 dl	sokeria		1 prk	maitorahkaa
1 dl	kaurahiutaleita		1/2 dl	sokeria
1 rkl	vehnäjauhoja		2 tl	vanilliinisokeria
1/4 tl	leivinjauhetta		1 1/2 dl	mustikoita

Uuni laitetaan 200 asteeseen. Rasva sulatetaan, annetaan jäähtyä hetki ja sekoitetaan sitten loppujen kauramuru-aineksien kanssa. Kauramuru"taikina" levitetään pellille ja laitetaan uuniin 5-10 minuutiksi. Kerma vatkataan ja sekoitetaan maitorahkaan, sokeriin ja vanilliinisokeriin.
Kun kauramuru on otettu pois uunista, annetaan sen jäähtyä hetki ja murskataan sitten käsin hienoksi. Sitten vain kerrostetaan haluamassa järjestyksessä kuppeihin vuorotellen kauramurua, rahkaa ja mustikoita.

Mun täytyi muuttaa tuota kerma-rahkaa, sillä meillä ei ollut kermavaahtoa eikä mustikoita. Niiden sijaan mä sekoitin maitorahkan sekaan vähän päärynärahkaa, about puolet ja puolet, jolloin se maistui tosi hyvältä! Sokeria ei tällöin tarvitse laittaa niin paljon!

Teiniluuri

Pakko sanoa, että kyllä nää nykyajan puhelimet on vaan heikkoja; mä kätevä kun menin ja hajotin omani. Mä istuin autoon, suljin oven, joka sitten kopsahti tähän älypuhelimeen ja pam näyttö ei ottanutkaan enää kosketusta. Suoraan sanottuna *itutti enemmän kuin pikkuisen, sillä tätä puhelinta mä olin pitänyt ku kukkaa kämmenellä. Ei naarmun naarmua näytössä ja sitten tekee tämmösen tempun! Hmph, ei vaan mahda mitään. Pitää käydä liikkees kysymäs josko sais uuden takuukuitilla, vai pitääkö lähettää korjaukseen tai jopa ostaa uus luuri. Tai sitten mä vaan kidun tällä:

Rupesimpa tos sitten miettimään, että millasta se elämä oliskaan, jos nykyajan puhelimet olis samanlaisia ku vanhat. Hiukkasenko erilaista ja jopa hankalaa, kun ei vois hoitaa esim. sähköpostilla asioita eikä olis puhelimis nettiä. Vaikkakin onhan toi "teiniluuri" kyllä älyttömän kätevä: pieni, joten mahtuu taskuun ja akku on tähän mennessä kestänyt jo kaksi päivää. Kamera on ihan surkea, sekä kuvan- ja äänenlaatu, mutta vanhat pelit on huippuja. Herätyskellokin herättää, joten tänäaamunakin pääsin ylös sängystä, plus noi kaikki vanhat soittoäänet ja kuvat mitä tuoltakin löytyi, oli jotain niin legendaarista!

Sen sijaan nykyään puhelimet on kalliita, menevät helposti rikki, eivätkä mahdu mihinkään. Toki iso näyttö on kätevämpi kun tommoinen pikku tuhru, mutta se on aina joko takatasku tai takkiin. Akku kestää kaikkien ihme hienoustoimintojen ja netin takia hädin tuskin sen koulupäivän ajan. Sitäpaitsi nykyään kattellaan mieluummin puhelinta kun kavereiden naamoja. Such a shame.

Joskus pitäis vaan ymmärtää, ettei se puhelin kasva sun kädessä kiinni, joten voi sen joskus laittaa vaikka sinne laukkuun. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin näpertää, mutta jos sulla on jotain muuta tärkeämpää tekemistä pistä se pois ja keskity olennaiseen! Ympärillä tapahtuu vaikka mitä, mutta ei sitäkään kaikkea huomaa puhelin kädessä, sen oon ton surkimuksen kanssa oppinut, heh.

A little something about me

Mä ajattelin tänään kertoa teille muutaman faktan itsestäni, sillä mitä mä olen loppujen lopuksi teille kertonutkaan? Niin, en juurikaan mitään suurempaa. Sinne tänne mä olen tiputellut asioita vaikkapa mun perheestä tai kavereista, mutta ehkä olis aika paljastaa jotain hauskaa! Niimpä mä päätin listata viisi huonoa puolta, sekä viisi hyvää puolta, minusta itsestäni! Muistakaa kuitenkin, että osa näistä on hyvinkin pelkistettyjä ja äärimmilleen vietyjä, joten älkää ottako kaikkea ihan tosissanne.

Ja tätä postausta siivittää jälleen kerran kivat kuvat! 

huonopuoli 1: Olen kärsimätön. Jos mä en saa jotain asiaa onnistumaan kertaheitolla saatan jättää koko asian sikseen. En jaksa ruveta odottelemaan, vaan kaikki on tapahduttava nyt ja heti, tässä näin.

hyväpuoli 1: Olen oma itseni. Kelpaan itselleni juuri sellaisena kuin olen, ja olen ylpeä ja onnellinen, että mä olen juuri tälläinen.

huonopuoli 2: Olen perfektionisti. Tää on erittäin suuressa ristiriidassa mun kärsimättömyyteni kanssa, sillä kaikkea ei voi saada heti ensimmäisellä kerralla onnistumaan, saati sitten onnistumaan täydellisesti. Kuitenkin mä haluaisin osata kaiken ei just eikä melkeen, vaan kaiken on mentävä aivan nappiin.

hyväpuoli 2: En välitä siitä, mitä muut musta ajattelee. Jos et pidä musta, niin älä pidä. Ei se liikuta mua mitenkään, sillä olenhan mä oma itseni, enkä aijo muuttua kenenkään muun kuin itseni takia. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että olisin ylimielinen tai käyttäytyisin miten huvittaa. Mä en vain hätkähdä siitä, jos joku sanoo musta jotain negatiivista, sillä tärkeintähän on, että itse ajattelee itsestään positiivisesti.

huonopuoli 3: Sanon asiat usein liiankin suoraan. Silloin tällöin mä en jaksa ruveta hienostelemaan sitä mitä sanon, vaan näytän tai sanon hyvinkin selkeästi, jos en pidä jostain tai jos jokin asia häiritsee mua.

hyväpuoli 3: Oon idearikas ja mulla on mielikuvitusta. Meidän porukassa se olen minä, joka keksii kaikki hulluimmatkin ideat, oli ne sitten hyviä tai huonoja. Tykkään keksiä kaikenlaista, oli se sitten käsitöitä, tekemistä tylsälle päivälle tai hullu runo tai laulu.

huonopuoli 4: Haluan, että asiat menee mun mukaan. Joskus en sokeasti ota huomioon muiden mielipiteitä, vaan menen vain omien ajatusteni mukaan. Tää johtuu myös siitä, että oon aikalailla johtajapersoona, eli tykkään ottaa ohjat käteeni. Ajattelen turhankin usein, että mun ideani on paras, ja sillä mennään.

hyväpuoli 4: Oon empaattinen ja asetan yleensä muut, etenkin mua heikommat itseni yläpuolelle. Mietin, miltä muista tuntuu. Mä en voi esim. sietää kiusaamista, vaan jopa halveksun heitä, jotka eivät pysty asettumaan toisen ihmisen asemaan.

huonopuoli 5: Pelkään epäonnistumista, mikä rajoittaa mun tekemisiä. Joskus en uskalla tehdä jotain, jos tiedän, ettei se mene heti hyvin. Etenkin, jos ympärillä on ihmisiä katsomassa, en kykene toteuttamaan asiaa, jossa tiedän olevani heikko.

hyväpuoli 5: Olen ylpeä asioista, joista pidän.

Johan tuli huimasti uutta asiaa! Tätä postausta oli tosi kiva tehdä, sillä joskus on hyvä tehdä matka sisimpäänsä ja miettiä millainen ihminen sitä onkaan. Tähän pitää vaan osata suhtautua leppoisasti: huonoja puolia listatessa täytyy hyväksyä asiat, joita ylös kirjoittaa. Niitä ei ole mikään pakko lähteä parantamaan tai muuttamaan! Jokaisella on hyviä ja huonoja puolia. Niihin täytyy vaan osata sopeutua.