Uskallanko mä sanoa sen ääneen? Voinko mä sanoa sen ääneen? Mitä jos sen sanominen romahduttaa taas kaiken, ja asiat kääntyvät päinvastoin? Jos sen sanominen saakin mut miettimään sanojeni tarkoitusta ja todellisuutta? Tajuamaan, että ehkä asiat eivät olekaan niinkuin mä päässäni kuvittelen? Entä jos en oikeasti tiedä sanan todellista tarkoitusta?
Olenko mä onnellinen? Kai mä olen. Tai ainakin mun pitäisi olla. Mulla on kaikki. Perhe, kaverit, pianon soitto, koulu menee ihan hyvin ja rakastan mun harrastusta yli kaiken. Mutta silti musta tuntuu, että jotain puuttuu. Vaikka mulla on kaikki mitä mä tarvitsen, en silti koe olevani täysin onnellinen. En tiedä miksi. Mitä ihmettä mun pitäisi vielä saada, että tää pieni aukko jossain mun sisällä vois täyttyä? Olenko mä ahne, kun pyydän vielä lisää, vaikka en edes tarvitse yhtään enempää?
Kun tämän postauksen annoin hetken hautua mielessä, mä aloin tajuta mitä tarvitsen. Mä tarvitsen läheisyyttä. Mä tarvitsen jonkun, joka paijaa ja silittelee mua. Viettää mun kanssa aikaa ja nauraa mun kanssa. Ei mitään sen suurempaa. Mä tarvitsen jonkun, jota mä saisin rakastaa ja pitää lähellä omana. Ehkä mä olen löytänyt jo jonkun, josta pidän... Noh, sitä en voi vielä paljastaa, sillä asiat eivät ole vielä ihan niin pitkällä, että uskaltaisinkaan.
Joku siis, joka voisi jakaa mun ilot ja surut, jutella mun kanssa niin tyhmistä kuin järkevistäkin aiheista, tehä mun kanssa kaikkea hullua, rauhoittua ja ennen kaikkea olla vaan. Mä tarvitsen sitä todella, sillä tällä hetkellä tuntuu, että olen ole kokonainen. Joku pieni osa musta puuttuu, ja mikään muu ei sitä voi korvata, kuin hän.
Toivottavasti tämä aukko siis pian täyttyy, vaikka ainahan hyvää saa odottaa. Olisihan se vaan ihanaa, jos olisi "se joku". Tokikin voihan tämä kyseinen henkilö olla ihan kaverikin, jonka kanssa saisi vaan viettää mahdollisimman paljon aikaa, ihan sama millä tavalla. Vaikka vaan löhöten meillä kuunnellen musiikkia. Mä vaan kaipaan sellaista lämpöä ja rakkautta mun elämään tällä hetkellä. Sellaista huoletonta ja hassua.
Uudet tuulet olis siis enemmän kuin tervetulleita mun elämään. Uudet ihmiset, maisemat, tunteet, haasteet... Antaa tulla, mä olen valmis! Heittäkää tänne vaan, mä kaipaan jotain lisää äkkiä.
Mulla on semmoinen olo, että haluan joko vaan rauhoittua jonkun kanssa, tai sitten hypätä johonkin hulluun seikkailuun ja pyörteisiin!
Onkohan liikaa pyydetty...?
Tämä sun teksti on melkein just samanlainen kun maijuanniinan blogissa hänen tekstinsä!! :D Luetko sitä koska vaikuttaa siltä että otat vähän häneltä juttuja tänne? :D Mut on sulla kyllä kiva blogi!
VastaaPoistaKuten mä tästä seuraavassa postauksessa ("Bloggaus") sanoin, en kopioi kenenkään tekstejä yms., vaan kaikki postaukset teen joko fiiliksen mukaan, tai valmistelen kauan aikaa. Tämä postaus oli ollut mulla kauan aikaa luonnoksissa, ja päivä jona tämä on postattu, sattui vaan olemaan hyvä väli.
PoistaMaijun blogia saatan silloin tällöin käydä kurkkaamassa, mutta juttuja en sieltä ota. :D Teidän tulee ymmärtää, ettei Maiju ole ainut bloggaaja, vaan myös lukuisat muut tekevät varmasti hyvin samantapaisia postauksia kuin hän. En nyt rupea Maijun blogia kaivamaan löytääkseni tän kyseisen tekstin, josta sä puhut, mutta voit olla varma, että häntä en ole matkinut. Kiitos kuitenkin kun kommetoit, niin saatiin väärinkäsitys selvitettyä!
Ja kiitän!