maanantai 7. maaliskuuta 2016

Takaisin arkeen

Näin se uus viikko vaan lähti taas käyntiin! Mun maanantaihin kuuluu salitreeniä ja telinevoimistelijoiden ohjausta. Näin koulupäivän jälkeen on kuitenkin kiva istahtaa koneelle ennenku pitää taas lähteä liikkeelle. Maanantait ei oo mitään ultimaalisia lemppareita, mutta mikäs tässä on ollessa!


Tää viikko tulee olemaan taas jälleen kerran hieman erilainen, kun äitini lähtee nauttimaan Istanbulin lämmöstä. Eiköhän sitä matkakuumetta oo itse kullakin tähän vuodenaikaan, mulla ainakin. Ei se loska vaan vedä vertoja auringonpaisteelle... Ehkä pieni kateuden pistos..

Huomenna serkku täyttää vuosia. Näin sitä vaan pysähtyy aina miettimään, kuinka nopeaa se aika lentääkään. "Kohta" saadaan juhlia munkin synttäreitä, sweet sixteen!

Isovanhemmat Kaskisista tulee pariksi päiväksi käymään. Vihdoin mä saan mun uudet kappaverhot ripustettua tankoon, mummu on ne ommellut!! On kyllä aivan mahtavat, niistä on pakko heittää tänne heti kuva. Marimekosta löytyi, kiitos äiti.


Toivottavasti teidän maanantainne oli yhtä nauruntäyteinen kuin mun maanantai! Taas jälleen on vatsalihakset ansaittu. Paras tapa aloittaa viikko onkin kunnon hörskötys kavereiden kanssa. Niitäkin hölmöjä näki loman jälkeen, kun suurimmaksi osaksi oon nyhvännyt kotona. Arjessa on siis hyvätkin puolensa. Pitäkää kiva viikko, I know I will.

BLOGINI OSOITE VAIHTUU 13. MAALISKUUTA!

Nyt kannattaa liittyä blogini lukijaksi, sillä tällä viikolla osoite vaihtuu, kuten viime postauksessa kerroin. Jotta et missaa uutta osoitetta, klikkaa ihmeessä "Lukijat-palkkia", niin pysyt mun ja mun blogini perässä!


sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

HUOMIO HUOMIO

En oo hetkeen täällä blogin puolella mitään saanut aikaiseksi vaikka aikaa onkin ollut enemmän kuin tarpeeksi. Hiihtoloma päättyy huomiseen koulupäivään, nyyh. Lomalla on ihanaa, vaikka mitään sen erikoisempaa mä en olekaan puuhaillut. En ole moneenkaan otteeseen poistunut tästä huushollista, jonka seurauksena eilinen kauppareissu oli mun päiväni suuri kohokohta. MUTTA siitäkin huolimatta, että Netflix on parasta ajanvietettä ja oma sänky ehdottomasti paras paikka jonne upota koko päiväksi, on ihan kiva päästä taas sivistyksen pariin, oikeiden ihmisten keskuuteen. Myös blogin pariin!
Mistä päästäänkin asiaan, joka on nyt jo hyvän aikaa kaivertanut mun mieltäni. 


Jostain syystä mä en ole yhtään tyytyväinen tähän blogiin. Jollain tasolla musta tuntuu, ettei tää kuvasta mua sillä tavalla, millä mä toivoisin. Tällä hetkellä jokin tässä blogissa saa mut kurtistamaan kulmiani joka kerta, kun mietin mitä kirjoittaisin ja mistä. Jo pieninkin ajatus saa mut keksimään tekosyitä, joilla voisin luistaa kirjoittamisesta. Ja sitten kun mä istun koneen ääreen, iskee "tyhjän paperin kauhu", kun en saa puristettua tekstiä. Sen lisäksi etten keksi aiheita, mistä kirjoittaa, en oikein tiedä mitä varten mä tätä blogia ylipäänsä pidän ja mikä on mun tarkoitukseni. En tiedä, mitä mä tahdon teille lukijoille antaa. 


Kaikista eniten tässä blogissa mua ahdistaa sen vaikea osoite, summerysmile.blogspot.fi. Jos joku kysyy mistä mun blogini löytää, tuottaa se mulle vaikeuksia. Eikö olisi paljon helpompaa, jos se olis joku suomenkielinen ja yksinkertainen, simppeli?  Osoitteen mä valitsin aivan päähänpistoksesta, sen kummemmin miettimättä sen soveltuvuutta.

Mä haluan tuntea tämän blogin omakseni. Jo silloin, kun mä vaihdoin nimen/otsikon VEVENksi, olo oli askeleen kevyempi. Mä en tahdo tämän blogin olevan itselleni taakka vaan harrastus, jonka parissa tykkään ahertaa. Siispä mä oon päättänyt tehdä töitä sen eteen, että blogiin kirjoittamisesta, sen muokkaamisesta ja sitä varten kuvaamisesta tulee taas mulle itselleni mieluista. Tästä syystä...

BLOGINI OSOITE VAIHTUU 13. MAALISKUUTA!

Mä en vielä ole päättänyt uutta osoitetta, joten sitä en vielä tässä vaiheessa ilmoita. Mä tahdon olla varma tämän päätöksen kanssa. Tuun sen kuitenkin hyvissä ajoin ilmoittamaan!

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

100 ASIAA #2

Mietiskelin tossa, että mistä aiheesta haluaisin tänään teille kirjoitella ja menin läpi julkaistuja postauksia. Sieltä sitten bongasin mun ensimmäisen osan tätä 100 asiaa -postaussarjaa, johon pääset muuten tästä. Kyseessä on siis ensimmäiset asiat (25 kpl), jotka haluan joskus elämässäni toteuttaa. Sen pidempään epäröimättä.. tässä mä olen kirjoittamassa toista osaa neljästä. Jälleen kerran haastan jokaisen siellä lukevan toteuttamaan tämän haasteen. On muuten aivan ihana miettiä näitä asioita!

Pitemmittä puheitta: tässä tulis 26 - 50 asiaa, jotka haluan suorittaa elämäni aikana.

26. Opi flikki yksin.
27. Handlaa vaatteiden yhdistely.
28. Heittäydy johonkin asiaan täysillä.


29. Lue Hobitti ja Taru sormusten herrasta -kirjat.
30. Lähde vaihto-oppilaaksi.
31. Listaa joka päivä tietyn ajan 10 asiaa, joista olet kiitollinen.


32. Panosta viikon ajan täysillä itseesi.
33. Käy Vaasassa.
34. Näe Foo Fighters livenä.
35. Opettele kokkaamaan jokin uskomattoman herkullinen ruoka.


36. Käy jokaisena päivänä viikossa salilla.
37. Opettele soittamaan kappaleita korvakuulolta.
38. Kisaa akrossa edes (toisen) kerran.


39. Valmenna akrobatiaa.
40. Omista selkeämmät ajatukset siitä, mitä haluat tehdä ammatiksesi.
41. Pärjää lukiossa.


42. Ja saa mahtava ylioppilastodistus.
43. Tutustu eriskummallisiin ihmisiin.
44. Käy enemmän (elokuva)teatterissa.


45. Hanki huonekasvi.
46. Tyhjää vaatekaappi kaikista turhista vaatteista.
47. Ole hyvä roolimalli siskolle.


48. Mene kesäsporttis-leirille.
49. Hulluuttele weekendeillä.
50. Näyttele jossain määrin.


kuvat weheartit

maanantai 22. helmikuuta 2016

Lehtikaalisipsit ja suklaakakku

Helou ja leppoisaa maanantaita kaikille! Tänään mä ajattelin tehdä ns. my weekend -postauksen, sillä oon saanut napsittua ihan kivasti kuvia. Mä olen ollut torstaista asti kahdestaan mun veljeni kanssa, mikä on ollut jälleen kivaa vaihtelua. Aika lupsakkaa on ollut, mutta niinhän se arki täällä meidän kotona yleensä onkin.. Koko viikko on ollut tosi rauhallinen, niin kotona kuin koulussa. Kuitenkin, sen pitemmittä puheitta, kurkataan mun viikonloppuun. Luvassa on kaksi superherkullista ja helppoa ohjetta, joita kannattaa ehdottomasti kokeilla! Kuvatekstien kera mennään!


Mä kävin lauantaina kaupassa. Mulla tarttui mukaan 180 grammaa maapähkinäsuklaata, jota saa vaan irtokarkkihyllyltä. Pussi täyttyi vain ja ainoastaan niistä, nami!


Siis eikö mulla olekkin aivan upean väriset uudet juoksuhousut?? Nämä on aivan mahtavat, niin mukavuudeltaan kuin ulkonäöltään! Mä löysin nuo kuudella eurolla kirpparilta... Miettikää nyt! SOCin urheilubökät vaan kuus euroa. Huippulöytö!


Mä saan tällä hetkellä tommoisen tynkäletin, kun hiukset ovat nykyään lyhyemmät. Siili taas alkaa kasvaa, jippii, menee jo korvan taakse! Taitaa kasvaa kesäksi tasapituiset hiukset. Thumbs up!




Lehtikaalisipsit

- 200 g lehtikaalia
- 2 rkl öljyä
- 1 rkl suolaa

1. Revi lehtikaalit kannasta irti ja pienemmiksi palasiksi. Muista, että ne kutistuvat uunissa, joten älä pieni niitä liikaa!
2. Sekoita lehtikaali ja öljy kulhossa (kahdessa erässä).
3. Levitä lehdet pellillä ja ripottele päälle suolaa.
4. "Paista" 150 asteisessa uunnissa noin 15 minuuttia. Käännä ja paista, kunnes mieluisasi rapeita.


Nämä oli todella helppo tehdä! Aluksi en näistä hirveästi pitänyt, mutta seuraavana päivänä söin kaikki aivan ahmien. Suola kivasti ns. imeytyy noihin, joten ovat parempia kuin sipsit. Ihanan rapeita!


Käytiin lauantaina syömässä isän luona ja jälkkäriksi saatiin kotiin mukaan jätskipaketti. Oli herkkua!


Koskaan ei tule tylsää, kun olemassa on Netflix! Rakastan tuota sarjaa niiin paljon, heh.


Kakkureseptiä ja kauppalistaa äidin synttäreitä varten... Mä odotin turhaan kello 12 asti, että kaupat aukeaisi, kun aukiolojahan on pidennetty ja mm. aikaistettu. K-citymarket aukeaa nykyään jo kello 10 sunnuntaisin!


Suklaakakku

Pohja
- 100 g voita
- 1 3/4 dl sokeria
- 1 dl maitoa
- 1 dl kaakaojauhetta
- 2 dl jauhoja
- 1 tl levinjauhetta
- 2 kananmunaa
- 1/2 jukurttia
- 1 tl vaniljasokeria / -uutetta

Kuorrutus
- 200 g suklaata
- 50 g voita

1. Sekoita kaikki ainekset keskenään listaamassani järjestyksessä.
2. Voitele vuoka ja heitä kakku 180 asteiseen uuniin. Anna sen olla siellä noin puoli tuntia.
3. Sulata suklaa ja sekoita kuorruteainekset yhteen tasaiseksi mössöksi.
4. Leikkaa kakku vaakatasossa puoliksi ja levitä niiden väliin noin kolmasosa kuorrutuksesta.
5. Kuorruta kakku ja koristele (mä murskasin marianne-palloja ja ripottelin niitä päälle).



Tästä kakusta tuli todella herkullisen ja mehevän makuinen!


Äidin syntymäpäivän kunniaksi käytiin pitsalla/kebabilla. Huhhui kuinka tulin täyteen!



Sinisestä syntymäpäiväkattauksesta kuvaa. Kakku kyllä maistui kaikille!

Mulla oli kyllä tosi mukava viikko! Treenasin ihanan paljon ja hyvin, juhlistettiin äidin synttäreitä ja sain jälleen ottaa koiran hoitamisesta ja talon pystyssä pitämisestä enemmän vastuuta, kun äiti oli poissa. Se on ihan hauskaa vaihtelua arkeen, jossa kaikki ns. kannetaan naaman eteen! Kyllä sitä oppii arvostamaan ihan peruselämää enemmän, kun täytyy itse hoitaa asioita!

maanantai 15. helmikuuta 2016

RIPSENPIDENNYKSISTÄ

Heippahei ja aurinkoista viikkoa! Tänään tulis asiaa ripsenpidennyksistä..

About kuukausi sitten mä kävin ottamassa itselleni ripsenpidennykset. Tajusin, etten siitä missään kohtaa ole teille informoinut. Jotenkin on aivan jäänyt kertomatta asiasta täällä blogin puolella! Joka tapauksessa, tänään mä ajattelin tulla hieman kertomaan mun ajatuksiani ja kokemuksiani ripsenpidennyksistä; oliko rahan arvoista ja kuinka tykkäsin. Luvassa on siis usein kysyttyjä kysymyksiä, joihin vastailen tässä postauksessa. Jos siis mietit laittavasi pidennykset, jatka ihmeessä lukemista!

Mä itse otin osapidennykset. Osapidennyksissä ripsiä laitetaan vaan noin joka toiseen, eikä jokaiseen ripseen. Lopputulos on hieman luonnollisempi, eikä prosessissa mene yhtä kauaa. Osapidennyksistä saa kuitenkin valita volyymiripset, eli joka toiseen ns. ripsitukku, eli useampi ripsi. Mä otin tämmöiset. Myös kaarevuutta ja pituutta saa muokata haluamakseen, mutta mä menin sillä, mitä kosmetologi ns. suositteli ja valitsi.


Kuinka kauan ripsien laitto kesti? Mun ripsissäni meni semmoiset 45 minuuttia. Ottakaa kuitenkin huomioon, että mulla ei tullut pidennyksiä jokaiseen ripseen. Jokaiseen ripseen laitettavat volyymiripset vievät hurjasti enemmän aikaa, pari kolmisen tuntia. Tuo 45 minuuttia tuntui todella lyhyeltä ajalta, sillä sai vain makoilla silmät kiinni.

Sattuiko ripsien laitto? Ei sattunut yhtään, hädin tuskin edes tuntui. Kosmetologi ei missään vaiheessa tökkinyt ja joka kerta laittaessaan uuden ripsen, hän asetti kätensä mun kasvoille tueksi niin, että ehdin valmistautua, enkä säikähtänyt hänen asettaessaan ripsen.

Miten ripsiä hoidetaan? Pidennykset eivät tarvitse oikeastaan mitään muuta, kuin harjaamista. Lisäksi kannattaa välttää seuraavana mainitsemiani asioita (alapuolella).


Kauanko ripset kestävät? Riippuu todella suuresti siitä, miten niitä itse kohtelee. Esim. kastelu, hinkkaaminen ja öljyisillä meikinpuhdistusaineilla siistiminen ovat huonoksi ripsille. Mäkin vältin kastelemista suihkussa ja pestessäni kasvoja, enkä edes laittanut minkäänlaista meikkiä silmiini. Myös ripsien harjaaminen auttaa niitä pysymään pidempään nättinä, eivätkä ne näin ollen sojottele minne sattuu. Mulla oli kuitenkin se ongelma, että mä nukun mahallani/kyljelläni, jolloin kasvot ovat osin tyynyä vasten, jolloin ripset tahtoo hangata lakanaan ja aamulla ne helposti sojottelivat sinne sun tänne. Mä myös kirjaimellisesti revin niitä unissani, johon havahduinkin moneen otteeseen. Näistä syistä mun ripseni eivät kestäneet kauhean kauaa (hyvänä about kolmisen viikkoa).

Myös saunominen kiellettyjen listalla!

Paljonko ripset maksaa? Riippuen aivan siitä, millaiset ripset otat ja missä. Toiset laskuttavat enemmän toiset vähemmän. Ripsenpidennykset voivat maksaa 30 eurosta reippaasti yli sataan euroon.


plussia: minuuksia:
helpottavat laittautumista kalliit
helpottavat aamuja eivät kestä kauaa
näyttävät tottuminen vaikeaa
kauniit eivät näytä luonnollisilta
helpot hoitaa repivät ja katkovat omia ripsiä
eivät häiritse loppuripset vaikea saada pois
aina nätin näköinen ei saisi kastella esim meikkejä pestessä

Siinä oli vielä lyhyesti muutamia plussia ja minuuksia. Mun oma mielipiteeni näistä ripsistä on positiivinen, mutten tiedä ottaisinko ainakaan just nyt uudestaan. Näyttävät tosi kivalta ja helpottavat just esim. aamuisin paljon, mutta mä arvostan luonnollisuutta. Lisäksi ripset tuottivat harmaita hiuksia siinä mielessä, että stressasin joka ilta nukkumaan mennessä, että onko niitä enää ollenkaan jäljellä kun herään, vai olenko mä repinyt kaikki pois. Lisäksi 30e about kolmen viikon välein tekee vuodessa yli 500 euroa, minkä vois helposti käyttää mihin tahansa muuhun. Siispä päätin luopua niistä ensimmäisen kerran jälkeen.



Jos sulla kuitenkin on rahaa, niin ota ihmeessä! Ovat todella nätin näköiset ja kuten olen nyt jo sanonut sataan kertaan; helppohoitoiset. Muista kuitenkin, että pärjäät omilla ripsilläs varmasti aivan yhtä mahtavasti ja näytät yhä hyvältä! Ehkä vähän turha ostos, mutta tulipahan ainakin kokeiltua..

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

YSTÄVÄNPÄIVÄ

Heippa ja hyvää ystävänpäivää jokaikiselle! Mulla kävi mielessä, että tekisin jonkinlaisen ystävänpäivä -postauksen, just ystävyydestä, mutta koska ystävänpäivä on omasta mielestäni niin yliarvostettu, päätin jättää tekemättä. Siispä tahdon vain toivotella teille ihanaa päivää, viettäkää se rakkaittenne parissa. Pari sanaa kuitenkin haluan sanoa.


Mun mielestäni ystävänpäivästä ollaan tehty aivan liian suuri juttu. Ideana se on hieno: juhlitaan läheisten ihmistemme rakkautta. Muistetaan ystäviä, kerrotaan heille kuinka tärkeitä he ovat. Kuitenkin siinä kohtaa, kun porukka itkee sitä, ettei heillä ole poika/tyttöystävää, alkaa ystävänpäivän tarkoitus mielestäni vääristyä. Eikö kuitenkin tärkeintä ole se, että ympärillä on ihmisiä, jotka rakastaa, olivat he sitten ystäviä tai tuttuja?  Eikö tärkeintä ole, että on edes joku, josta välittää ja joka välittää takaisin? Joillain ei ole edes tätä. Eikö siis oltaisi kiitollisia siitä, mitä meillä on, eikä murehdittaisi sitä, mitä meillä ei ole? Mä itse olen hurjan onnellinen kaikista niistä ihanista ihmisistä, joita mun elämässäni on, enkä voi kyllin kiittää siitä kaikesta rakkaudesta mitä oon osakseni saanut. Mä tiedän, että aivan varmasti säkin tunnet samoin, sydämessäs, vaikka joskus elämä heittäiskin kuperkeikkaa. Aina on joku, jolle sä merkitset jotain ja joku, joka merkitsee sulle jotain. Siitähän tässä on kyse.


Ollaanhan siis onnellisia siitä, mitä meillä jo on ja keskitytään kiittämään siitä, eikä valittamaan olemattomasta.
 Hyvää ystävänpäivää!