DIY: Rairuoho

Mä päätin tänä pääsiäisenä tehdä rairuohoa, koska onhan se tosi hassun ja söpön näköinen tuolla hyllyllä seistessään. Mä en vaan tahtonut muistaa mitenkä tätä ruohoa sitten oikein tehdään, mutta onneksi siemenpussin takana luki lyhyet ohjeet, joita mä sitten yritin soveltaa. Loppujen lopuksi tosi yksinkertainen ja helppo laittaa nuo siemenet kasvamaan, ja itävät muuten nopeasti!

Tarvikkeet ensin nopeasti, eli ihan multaa, siemeniä, jonkinmoinen lapio/kuokka, vettä, sekä tietenkin astia, johon haluat nämä siemenet kylvää.

 

 1. Kaada multaa sopiva kerros astian pohjalle. "Möyhi", kääntele ja murskaa multa niin, että se on tasaista ja hienoa. Mulla oli sen verran kuivaa ja kokkareista multaa, että isoimpia paakkuja en saanut tasoitettua.
2. Kastele multa vedellä mutamaiseksi. Vettä saa kaataa aika reilusti ja multaa sekoitella, että vettä on kaikkialla, eikä multa jää kuivaksi.
3. Ripottele runsaasti siemeniä kostealle mullalle. Mä en itse tiennyt paljonko noita siemeniä pitää tuonne heitellä, mutta tuo määrä mikä tuossa kuvassa näkyy, oli just hyvä!
4. Sirottele siementen päälle ohut kerros multaa, ja kastele se märäksi.

Kun joka päivä kastelee multaa ja pitää huolen siitä, että se on märkää, alkaa ruoho kasvaa nopeasti.

Kuvassa ruoho alle viikon jälkeen, eli tosi ripsakasti kasvaa. Mä en tiedä minkä takia mun ruohoni on noin vinkkurassa, heh. Mutta tosi kiva, ei tarvitse valoakaan, kuin ihan vähän. (Ei tarvitse pitää ikkunalla tai valossa koko ajan!)

Äiti tuota multa pyysi itselleen, mutten tiedä raaskinko antaa. Onhan se kuitenkin kiva piristys tuolla mun hyllylläni! Pitää varmaan tehdä hälle oma... Vielä ehtii hyvin kasvaa jos nyt laittaa itämään!

Ideoita

Mun postauksesta ei ole tullut tässä lähiaikoina oikein mitään, mikä johtuu aivan puhtaasti siitä, ettei mulla ole ideoita. Mä en tiedä mistä mä teille kirjoittaisin tai kertoisin, mistä ottaisin kuvia tai minkälaisia vinkkejä antaisin. Mulla ei vain tahdo tulla mitään mieleen. Ja koska mä en halua pakolla vääntää mitään, mikä on loppujen lopuksi heikon laadun takia sama kuin ei mitään, oon postaunnut harvoin. Liian harvoin.

Mikä tähän vähän vaikuttaa, on myös se, etten mä saa minkäänlaista palautetta teiltä näistä mun postauksista. Se, ettei tiedä lukeeko tätä blogia ylipäänsä kukaan muu kuin mun äiti :D, on tosi turhauttavaa. Se saa tän koko blogin tuntumaan vähän mitättömältä. Ei sillä, ettäkö mä pitäisin blogia vaan sen takia, että saisin lukijoita yms., mutta mitä on blogi ilman ketään, joka sitä lukee? Ehdottomasti oma halu riittää syyksi blogille, mutta jos kukaan muu ei kiinnostu, onko siinä lopulta järkeä? Mä en haluaisi toisaalta poistaakaan tätä blogia, koska oonhan mä nähnyt vaivaakin näiden postausten eteen. En siis tiedä mitä mä tekisin. Postausintoa ei varsinaisesti ole, eikä sen kummemmin ketään, joka saisi muhun puhtia ja loisi intoa tätä harrastusta kohtaan.

Mä toivoisin siis saavani teiltä jonkinlaista kritiikkiä tai ideoita ja ehdotuksia tulevien postauksien aiheeksi.

Viimeisimpänä syynä on se, että mulla on vähän vaikeaa tällä hetkellä, eli aina ei edes huvita postata. Mulla on omia murheita, joita yritän selvittää ja joista koitan selvitä, joka on siis yksi selitys postaamattomuudelle. En mä kuitenkaan halua, että kaikki tekstit on ihan synkkiä ja surullisia. En tahdo purkaa pahaa mieltä bloggaamisen kautta! Haluaisin pitää tän blogin jos suinkin mahdollista positiivisena ja iloisena, enkä minään "angstipaskaa"-blogina. Onhan sellaista pirtsakkaa tekstiä paljon kivempikin seurata, kuin valitusta.

Musta tuntuu pahalta, kun mä joudun melkein jokaisessa postauksessa pahoittelemaan sitä, etten ole postannut pitkään aikaan. Tälläkin kertaa pyydän anteeksi, että tämä postaus oli nyt... noh.. vähän tämmöinen. Toivottavasti kuitenkin saitte vähän käsitystä, että mistä on kyse jne. Eli en tiedä mitä tulen tekemään tälle blogille, luultavasti en kuitenkaan poista, mutta harkitsen vähän semmoista pidemmän puoleista taukoa.

Pitäkää te kuitenkin ihana ja mahtava loppu- ja ensviikko! <3

DIY: Persoonallinen kangaskassi

Koulun tekstiilissä viimeisenä työnä mä sain valmiiksi kangaskassin. Siihen mä en ehtinyt kuitenkaan mitään kuviota painamaan, sillä vasta viimeisellä tunnilla kassi oli ready. Siispä mä ostin tekstiilitussit ja kotona toteutin pienen DIY:n!

Näiden lisäksi mä tarvitsin muutamaa muuta juttua, mutta tuossa näkyy hyvin nuo tekstiilitussit.

Kassista voit tehdä aivan millaisen ikinä haluat! "Pohja", eli itse kassi on tosi helppo tehdä, eikä siihen tarvita kuin vaan noin metri x metri kangasta. Sitten saakin ihan itse vapaasti toteuttaa omia suunnitelmiaan koristelun suhteen.

Jos ei itse halua painaa tekstiiliväreillä/-tusseilla, voi kassin aina viedä painattamoon (vai painaamoon), jolloin jäljestä tulee vähän tietyllä tavalla siistimpi ja jäljeltään erilaisempi. Mutta koska mä itse tykkään tehdä kaikkea tämmöistä, päätin mä tarttua noihin tekstiilitusseihin ja ruveta hommiin.

Aluksi mä tulostin kuvan, jonka mä kassiin halusin piirtää. Siitä sen jäljensin kontaktimuoville, ja leikkasin irti. Näin saatiin ikäänkuin sabluuna tälle meidän kuvalle, joka pysyy hyvin kangaskassissa kiinni, eikä lähde liikkeelle. Tämän jälkeen mä laitoin sen kontaktimuovin palasen siihen kohtaan, mihin tahdoin kuvan tulevan, ja aloin piirtämään. Ensin piirsin ihan vaan ääriviivat, jonka jälkeen mä tulin myöhemmin siihen tulokseen, että täytän kuvion mustalla värillä kokonaan.

Jotenkin mä pidän siitä, että noi kirjaimet on vähän suttuisen ja itsetehdyn näköiset. Se tuo kyllä luonnetta tähän kassiin!

Sitten mä vielä tein siihen tämmöisen "nahkapaikan", johon kirjoitin erään julkkiksen/idolini lausahduksen, vähän kuin quoteksi. Loppujen lopuksi tuo kassi oo tosi magee, ja pidän siitä kovasti. Ei varmaan monella ole samanlaista!

Vähän valo vääristää noita kirjaimia, ovat todellisuudessa paljon tummemmat.

Tosiaan tein tuohon lemppari bändini Foo fightersin logon, jonka laulajana toimii Dave Grohl. Daven sanonta on myös tuossa kyseessä, sillä häntä mä ihailen suuresti!

Oli kyllä helppo ja hauska tehdä, ja tuota tuun käyttämään paljon.

"I'd rather be hated for who I am

than loved for who I am not."

Dave Grohl

Nancy Spungen kirja-arvostelu

Mä ajattelin tehdä kirjasta nimeltä Nancy kirja-arvostelun tänne. Ja heti alkuun tahdon sanoa, että kyseinen kirja on ehdottomasti yksi parhaimmista mitä mä olen koskaan lukenut. Erittäin kiinnostava, joka sai pohtimaan asioita ja miettimään. Idean kirja-arvosteluun oon saanut jo silloin aikaisemmin, ja tätä idistä ehdotinkin, mutta tänään kun meillä oli koulusta tuo kirjavinkkaus, nousi kyseinen idea taas mieleen.

Kirja on tositapahtumiin perustuva, Deborah Spungenin tyttärestään kirjoittama dokumentti. Deborah käy kirjassa läpi tytön koko elämän omasta näkökulmastaan, ja miten hän itse siihen liittyi, alkaen synnytyksestä vuonna 1958, käyden läpi Nancyn poikkeavuuden vaiheet ja päättyen tämän kohumurhaan vuonna 1978. Vaikka Deborah tiesi Nancyn olevan sairas, hän uskoi asiantuntijoita, jotka kertoivat vian olevan hänessä itsessään ja hänen aviomiehessään. Lopulta oli liian myöhäistä.

Nancy ei ole suinkaan mikään tavallinen tyttö, vaan erittäin häiriintynyt ja ahdistunut, jota hän vanhempana purkaa mm. musiikin, huumeiden ja väkivallan kautta. Seitsemän ikäisenä Nancy yritti hakata vasaralla äitinsä hengiltä. Lopulta Nancy ei pystynyt edes asumaan perheensä kanssa. Välillä Nancy näytti toipumisen merkkejä, mutta palasi lopulta entiseen itseensä, eli mielikuvitukseltaan kehittymättömään, mutta huippulahjakkaaseen, sairaaseen tyttöön.

Kirja kertoo myös rakkaudesta Sex Pistols -yhtyeen Sid Viciousin ja Nancyn välillä, äidin näkökulmasta.

Mä itse pidin tästä kirjasta, sillä sen aihe oli kiinnostava, sekä Nancy itse oli erittäin mielenkiintoinen, joskin surullinen henkilö. Kirja oli yksi niistä, jotka saa miettimään aiheita, joita kirjassa käsitellään (tässä tapauksessa mm. huumeiden käyttö, elämä erikoisen lapsen kanssa, sekä rakkaus vaikeissa olosuhteissa ja tilanteissa). Äiti, jonka tytär kohteli tätä huonosti ja väkivaltaisesti rakasti tytärtään kaikesta huolimatta, ja yritti koko Nancyn elämän ajan löytää ratkaisua ja hoitoa tytön käytökselle.

Kirja oli elämänkerta äidin silmin, johon kuului myös Deborahin kaksi muuta lasta, Susan ja David, sekä aviomies Frank. Myös he saivat osakseen Nancyn vihaa ja huonoa kohtelua, sekä pikkusisarukset ottivat vaikutteita/mallia mm.  Nancyn huumeiden käytöstä.

Kirja on osaltaan surullinen, mutta myös toivoa herättelevä, onneton tarina nuoresta tytöstä, jonka sairaus koitui lopulta hänen kohtalokseen. Mielestäni Nancy oli todella ihmeellinen hahmo, jota varmasti moni ei ymmärrä.

Kannatan tän kirjan lukemista, sillä itse ahmin kyseisen kirjan parissa päivässä. Aika sopivan paksuinen kirja, sivuja 380. Kirja oli kans kivasti kirjoitettu, sekä tapahtumat todella tarkasti kerrottu ja kuvailtu. Toki aika rajukin kirja, enkä kyllä kauhean nuorille suosittele, suunnilleen oman ikäisille ihan simppeli.
Eikun kirjastoon lainaamaan ja lukemaan!

Kasvojen hoito

Koska mä haluan pitää kasvot puhtaana ja puhdistaa meikit tietenkin kunnolla, meiltä kotoa kaapista löytyy muutamanlaisia tuotteita. Tähän ajattelin siis listata yhteensä kuusi kasvojen puhdistukseen liittyvää tuotetta, joita käytän vaihdellen. Kaikki nämä mä olen todennut hyviksi, eli lämpimästi suosittelen jokaikistä! Ja nää kaikki on oikeastaan tämmöisiä "hiero naamaan vanulla ja huuhtele" -tyylisiä aineita, eli tosi helppo käyttää.

 Nivea Refreshing Cleansing Milk

 Rainbow kasvovesi

 Rainbow Cleansing Gel

 Clearasil Daily Gel Wash

Erioil Kosteusemulsio

Nivea Eye Make-up Remover